Noniin, nyt pääsee tämäkin tarina alkuun. Vuodatuksen kanssa näitä on vain niin tuskaista väkertää :D
Pidemmittä puheitta, tässä teille osa numero 1!


Tässä on Amanda Hill, sukuni aloittaja. Amanda oli köyhän perheen ainut lapsi. Perhe omisti kuitenkin tyhjän tontin, jonka köyhä Amanda peri vanhempiensa kuoltua. Amandalla olikin rahaa vain 4 800$, jolla ei kovin suurta taloa saanut.


Amandan talo tosiaankin jäi pieneksi. Hän sai parhaalta ystävältään lahjaksi poreammeen, sillä hänen parhaan ystävänsä perheellä, oli jonkinlainen vesiyritys. Se oli vähän niinkuin lahja, uuden talon kunniaksi.


Amandan pikkuriikkisessä talossa, oli vähän tavaraa ja ne kaikki olivat aika tiiviisti. Amanda oli kylläkin ylpeä, että hän sai edes jonkinlaisen talon ja mikä tärkeintä, hänellähän oli telkkari. (Otin vahingossa kuvat ennen kuin laitoin puulattiat taloon, mutta en jaksanut ottaa uusia kuvia enää sitten.)


Amandan lempipuuhaa olikin television töllääminen. Hän katsoi vain saippuasarjoja, joista hän sattui pitämään. Tällä hetkellä televisiossa pyöri taaskin draamasarja, jonka Amanda katsoi aina. Olihan se sentään ohjelma, joka oli tullut silloin kun hän vielä oli yliopistossa.


Amandan toinen lempipuuha oli hänen porealtaassaan kelluskeleminen. Amanda halusi kaiken lisäksi nopeasti peseytyä, ennen kuin hänen naapurinsa tulisivat tervehtimään.

Naapureita sieltä tulikin. Ensinhän tutustui Kalleen, joka vaikutti oikein mukavalta. Amanda oli perhetavoitteinen, joten mies tulisi tarpeeseen hänen tavoitteessaan. "Ehkäpä sinä olet se oikea", Amanda ajatteli mielessään.

Kallella ja Amandalla juttu luisti hyvin. Amanda oli kuullut Kallelta, että kukaan ei asunutkaan siinä pikku kylässä missä Amanda asui. Kallekin kertoi olleensa vain päiväkävelyllä, hänkin oli kotoisin Stadista.
Pienen tarinoinnin jälkeen aihe vaihtui säähän, jossa se pysyi pitkän aikaa. (Ihan oikeasti ne jutteli vain jostain sääjutuista :D)

Kallesta ja Amandasta tuli nopeasti ystäviä. He halasivat nopeasti ennen kuin...

...Kalle lähti sanoen: " Öhh... Amanda, oli hauska tavata. Olen sopinut erään tapaamisen, joten minun täytyy mennä. Iltakin lähenee tuloaan" Pian Kalle kääntyi kävelemään pois päin ja jätti vain yhden sanan jälkeensä: "Moi". Amanda oli hieman pettynyt, mutta toisaalta, voisivathan he tavata vaikkapa huomenna. Sitä paitsi Amandalla oli kauhea nälkä ja hänen oli pakko päästä vessaan.

Syötyään, Amandalle tuli kauhea himo kutsua Kalle kylään, joten hän soitti tälle. "Hei Kalle! En kai minä soittanut huonoon aikaan? Tuota ajattelin vain, että jos sinulla on vielä tänään aikaa niin voisitko tulla luokseni?" Amanda hymähti puhelimeen elehtien samalla käsillään.

Kun Kalle tuli Amanda tajusi, että Kalle oli hänelle Se Oikea. Hän siis uhrasi oman maineensa ajatellen: Nyt se on menoa Amanda. Jos et tee sitä nyt, joudut katumaan ja et ehkä näe häntä enää ikinä.
Hän polvistui ja lauloi itse keksimäänsä serenadia Kallelle, peläten, että Kalle kauhistuu hänen ääntään. Amandan onneksi Kalle näytti pitävän Amandan seredenadista.

Serenadin laulettuaan Amanda nousi taas seisomaan ja suuteli pikaisesti Kallea. Tästä tulikin heidän ensisuudelmansa, joka...

...vaihtui pian yhä tulisempiin suudelmiin.

Amanda ja Kalle kerkesivät tanssimaan hitaitakin. Amandan vatsan pohjassa lenteli perhosia ja hän mietti kuumeisesti erästä asiaa.

Asian päätettyään, Amanda hyppäsi pikaisesti Kallen syliin sanoen: "Kalle, olet ihana. En ole ikinä tavannut ihanampaa ihmistä kuin sinä. Mutta minulla on sinulle eräs asia..." Amanda kuiskasi halauksen lomasta hypäten nopeasti pois Kallen sylistä.

"Kalle, muutatko luokseni?"
"Tottakai, minähän rakastan sinua", Kalle sanoi melkeimpä sen kuuloisesti kuin olisi arvannut tämän.
Kalle toi taloon 19 888$ ja repussa ei mitään.

Ruokapöydässä Kalle ja Amanda vaihtoivat nopeasti suudelmia.

Kalle kosi Amandaa, mutta tämä ei suostunut. Kalle oli hieman allapäin tuon tapahtuman jälkeen.

Amandaa alkoi säälittää Kalle ja hän vuorostaan kosi tätä. "Kalle, anteeksi. Kerranhan sitä naimisiin mennään ja minä tahtoisin sinne sinun kanssasi. Jotempa luulen, että suostut, jos kysyn kysymyksen sinulta: Tahtoisitko naimisiin kanssani."

Sen jälkeen kihlapari naureskeli vielä pöydässä vähän aikaa ennen kuin...

... he menivät sängylle istuskelemaan ja nauttimaan toisistaan.

Siihen kuului myös pelehdintätuokio, joka näin sivusta seuraajana näyttää aika...hmm... kiintoisalta.

Heti aamulla Kalle kävi maalailemaan tauluja.
Amanda oli jo tottunut siihen, että hän laittoi heille ruokaa. Eikä se häntä haitannutkaan.

Seuraavana päivänä alkoi Amandallakin mennä paremmin, hän sai vihdoin ylennyksen. (Koska Amandan elämän toive oli saada 3 lapsista valmistumaan yliopistosta, laitoin hänet vain jollekkin uralle. Amandan ura on nyt Politiikkaura.)

Hänen tullessaan töistä, hänen vatsansakin pyöristyi, perheenlisäystä taisi olla tulossa ja sehän käykin Amandalle ja Kallelle hyvin.

Amanda kävikin välillä oksentelemassa pönttöön, heistä oli tullut jo aika hyviä kavereita.

Aina tämän jälkeen Amanda siivosikin pöntön.

Hän joutui siivoamaan keittiön, joka oli myös kauheassa kaaoksessa.

Kalle kerkesi tässä vaiheessa vaihtamaan onnistuneesti tyyliään.

"Tajuatko? Olen raskaana! Sitten kun sinä olet töissä niin minä jouduin olemaan yksin!" , Amanda valitti Kallelle.

Hänellä oli myös hieman ilmavaivoja..

Kallen taulu laitettiin seinälle, vaikka se ei ollutkaan täysin valmis.

Amandalla ja Kallella oli vapaapäivä, joten molemmat päättivät mennä silloin naimisiin. Ensin he lupailivat toisilleen kaikenlaista...

...tämän jälkeen he vaihtoivat sormuksia ja sitten..

He suutelivat avioliiton kunniaksi. (Maaret Töllönen oli juuri ohi kulkumatkalla ja tuli seuraamaan vihkitilaisuutta. Se oli pakko ottaa mukaan kuvaan :D)

Onnellisella hääparilla hymy oli herkässä, naurua ja ilonaihetta riitti. Sohvalla taisi olla hauskaa kuherrella. Tämän he olisivat halunneet hääkuvaksi, jos he olisivat saaneet teettää sellaisen.

Sohvalla oleskelun ja kuhertelun jälkeen, he siirtyivät taas tunnetusti pedin puoleen. Kumpaakin väsytti aika paljon, joten hääyön viettämisen jälkeen kumpikin kävi nukkumaan.

Seuraavana aamuna masu pompahti toisen kerran. Synnytys olisi todella lähellä.

Amanda halusi raskaanakin töihin ja koska kimppakyytiä ei tullut, oli sinne pakko lähteä pyörällä, joka tienattiin ylennysrahoilla.

Kallekin kerkesi saamaan ylennyksen ennen vauvan syntymää.

Pian kuitenkin oli synnytyksen aika, Kallekin jännitti rääkyvän vaimonsa puolensa, vaikka ei kuvaajalle sitä halunnutkaan näyttää. Television katsominen tyssäsi kuitenkin heti.

Amanda sai tyttövauvan, joka ristittiin Amelieksi. Pikku-Amelie katselee ja kummastelee hurraavaa isäänsä.

Äiti kävikin heti hellimään uutta tulokasta, olihan se niin mukavaa saada uusi perheenjäsen.

Tähän loppuun vielä Amelielle rakennettu pinkki prinsessahuone.

Minulta jäi vielä muutama kuva, mutta taidan laittaa ne vasta huomenna. Laitan ne joko tähän osaan tai sitten lajittelen kuvat ja huomenna mahdollisesti ilmestyisi seuraava osa. Kerrontakin lopesi lopussa tökkimään, sillä minulla oli kiire saada se valmiiksi. Kuvat saattoivat olla väärässä järjestyksessä.
Ja sitten teille pikku vinkki: Kommenttia! Toivoisin saavani sitä aika paljon :D